Poliisi-intendentti Julia Holt oli ollut kuuden vanha silloin kun kaikki oli tapahtunut. Nyt siitä oli kulunut lähes neljännesvuosisata.
Viimeisenä oli vuorossa Palme-ryhmän päällikkö, komisario Yngve Flykt. Jos hänellä olisi ollut yhtään sananvaltaa, tätä kokousta ei olisi koskaan pidetty.
- Sitä paitsi tällä asialla on kiire, Johansson sanoi. -Ruotsin rikoslain mukaan Palmen murha vanhenee vuonna 2011, jolloin siitä on kulunut 25 vuotta.
- Ymmärrän että herrasväki odottaa innokkaasti pääsevänsä käsiksi töihin, Johansson sanoi, - mutta ennen kuin eroamme, haluaisin korostaa yhtä seikkaa.
- Te ette saa puhua tästä kenellekään. Keskenänne saatte kyllä puhua, mutta varsinkaan lehdistölle ei kannata puhua mitään.
Kolmannen miehen mielestä se oli Pettersson, jolla oli jotain hampaankolossa.
Kenelläkään ei ollut kysyttävää, ja heidän erotessaan hän veti kolmannen miehen sivummalle.
- Minua häiritsee tässä jutussu yksi seikka, Johansson sanoi.
- Se että sitä on ehkä lähestetty vääristä lähtökohdista, vastasi kolmas mies, joka oli ollut kuvioissa ennenkin ja kuullut Johanssonin tuottavan samaa tekstiä useammin kuin kerran.
- Aivan niin, Johansson myönsi. - Yksinäinen mielipuoli, jolla on jotain hampaankolossa, törmää sattumalta vartioimattomaan pääministeriin kaupungilla, ja samalla hänellä sattuu olemaan taskussaan ase. Näinhän useimmat näyttävät uskovan ja jopa suurin osa kollegoistamme. Ei voi kuin hiljaa ihmetellä. Miten tavallista se on?
- Ymmärrän mitä tarkoitat, kolmasmies sanoi.
- Hyvä, Johansson sanoi. - Nähdään siis viikon kuluttua.
2
Julia nappasi työikkunastaan kuvan. Kappaleen sinistä taivasta.
Taivas oli sininen kuin Palmen silmät.- Koskaan ei tiedä mitä voi sattua, Julia hiljaa. - Olisiko mahdollista löytää jotakin, mikä on jäänyt muilta huomaamatta. Siitä tuskin oli pelkoa. Ihmeiden aika oli valitettavasti ohi. Mutta nyt olisi viimeinkin ollut aika tapahtua jotain. Näin tämä ei tietenkään voinut kovin kauaa jatkua, koska peräseinä tulisi hyvinkin pian vastaan.
Kolmas mies oli koko ajan uskonut, että Pettersson oli syyllinen. Ja niin hän uskoi edelleenkin, mutta koska ennenkin oli käynyt niin että hän oli ollut väärässä, hän oli valmis yrittämään vielä kerran.
3
Tyytyväisenä itseensä ja heti ensimmäisenä lomanjälkeisenä työpäivänä toteuttamaansa päätökseen Johansson päätti lähteä töistä aikaisin ja viettää lopun päivää työskentelemällä kotona. Vaikeinta oli päätöksen tekeminen. Sen jälkeen asiat soljuivat omalla painollaan. Hänen sihteerinsä mielestä se kuulosti aivan erinomaiselta, varsinkin kun oli kaunis kesäsää. Hän olisi mielellään tehnyt samoin, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus valita tai edes ilmaista sen suuntaisia toiveita. Hän koki päivänsä ja elämänsä valuvan hukkaan asioiden parissa, joista hän ei erityisemmin pitänyt ja joiden arvoja hän ei aina allekirjoittanut.
- Kuulostaa järkevältä, päällikkö, hän myönsi. - Tarkoitan kun on tuollainen sääkin. Onko vielä jotain mitä minun pitäisi tietää?
Esimiehen ajatukset näyttivät jo olevan toisaalla. Hän jäisi eläkkeelle suunnilleen samoihin aikoihin kuin maan pääministerin murha vanhenisi. Mikä olisikaan parempi päätös uralle kuin että hän selvittäisi tämän tapauksen ennen kuin hyppäisi punaiseen Ferrariin ja poistuisi?
Kirjoja hän tarvitsi oppiakseen asioita ja pystyäkseen ajattelemaan paremmin. Vasta kun hän oli kasvanut tarpeeksi isoksi pitääkseen puolensa, hän oli päässyt omaan huoneeseensa, oman lukulamppunsa valoon, sellaiseen kohtalaisen häiriöttömään tilaan, jota kutsumus edellytti.
Jonkin aikaa hänen ajatuksensa pyörivät mielipuolten ympärillä. Tavallisesti niillä on puolittainen, muulle maailmalle tuskin ymmärrettävä motiivi.
Hän nojaa tuolinselustaan ja nostaa jalat pöydälle. Hän siirtää purukumin kielenkärjellä kitalaesta ylähuulen alle ja siemaisee haaleaa kahvia mukista. Se ei maistu hyvältä mutta vaikuttaa terapeuttisesti.
Arvoitus on, mistä murhaaja saattoi tietää että pariskunta oli menossa elokuviin. Ketkä ulkopuoliset ylipäätään tiesivät että he olivat menossa elokuviin ja tiesikö joku että heidän piti mennä juuri tätä filmiä Mozartin veljekset katsomaan? Toisaalta on mahdollista että heitä oli varjostettu kotoa asti tai että puhelinta oli kuunneltu ja asuntoon oli sijoitettu mikrofoneja. Nämä vaihtoehdot eivät myöskään sulje toisiaan pois.
Ensimmäinen hapuileva analyysi on työläs. Missään ei ole mitään konkreettista mihin tarttua. Tuntuu siltä kuin yrittäisi löytää tukevaa jalansijaa upottavasta hetteiköstä. On sekin aina jotain.
Johansson ajatteli tyytyväisenä ja toi lasiinsa päivällisviinin lopputilkan, asettui mukavasti sohvalle ja ryhtyi lukemaan Kustaa III:n murhasta ja ajasta, jolloin tämä eli. Sen lähempää vertailukohtaa omalle uhrilleen tai samankaltaisempaa ruotsalaista rikosta hän ei löytäisi, hän ajatteli.
Lukemiseen kului runsas tunti, suurin osa hänelle tuttua jo entuudestaan, ja sen jälkeen hän otti kynän ja paperia tehdäkseen muistiinpanoja samalla kun ajatteli.
Etusivu
